Aika kultaa muistot. Kohta jo haikeudella muistelen kaikkia tulostusvaikeuksia yliopistolla. Sitä, kun on melkein paniikki saada omat työt pihalle, mutta mitään ei tapahtu. Sen sijaan tulostin ulostaa tällaista.
Nyt jumalauta.
En ehkä tuota kyseistä viikkoa kovin haikeudella muistele. Vietin koululla useamman päivän yhdeksään saakka illalla. Sen sijaan ainakin seuraavat kaksi kuukautta tykitän töissä. En valita. Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti