Noituutta

Vietin pääsiäistä koti-kotona, siis vanhempieni luona siellä "maalla". Pakko eka avautua, ennen kuin jatkan tästä mihinkään. Mua oikeasti raivostuttaa jos ihmiset kirjoittaa, että "viettelen pääsiäistä/juhannusta/joulua", pahin on "viettelen jussia". Jaa, no mitäs se Jussi siihen tuumaa? Entä miten joulua vietellään? Onko se jollekin samanlainen henkilö, kuin muumeille? Viettelin pääsiäispupun, jne. Iha vammasta. :---D 

Naapurilla.

Mutta niin. Oli mukava loma, kotona oli leppoisaa ja koirakaveria on aina superkiva nähdä. Kävin myös vanhan ystäväni kanssa paistamassa nuotiolla makkarat. Oli ihanaa käydä myös naapurin pihasaunassa (noitasaunassa) ja turista turhia. (Ei saatana, kirjoitin myäs! Ja saunasa käyvhän myäs, sitte tyämiähele kalijaa!) Seuraava päivä olikin aivan kamala, kuume nousi ja olo on siitä lähtien ollu surkea.

Ajattelin toteuttaa tuosta pääsiäisviikonlopusta jonkinlaisen kuvaseportaasin. Tässäpä olis!

Riitu on paras. Ihmettelimme, mitä se tuijottaa noin tiiviisti... oravaa. Joku toinen koira olis voinut mennä sekaisin.

Okei, tässä vaiheessa Riitu saattoi hieman seota...

Kuume

Sain valkata ylijääneitä tuoksuja itselleni!

Miten olisi tällainen psykedeelinen "splashlight"-tukka?

Kissamuorimme Musti.

...jolla on ilmeisesti tuoksuvat varpaat.

Sellaista. Tulikin reilusti kuvia. Minäpä yritän tässä vielä parantua ja lukea huomisen, koko opiskeluvuoden ensimmäiseen ja ainoaan tenttiin.

Naarattaa

Rakkaalla ystävälläni Kosmetiikkapeikolla on puhelimessaan upein sovellus, mitä löytyy. Crazy Helium. Parasta viihdettä! Viime viikonloppuna sovelluksella kuvaamamme videot jaksavat vieläkin naurattaa... päivittäin... useita kertoja päivässä... vaikken edes sillä hetkellä katsoisi sitä. Huhhuh!

Okei, tämä piirustus (ystäväni idea) on niin inside-juttuja. Jos jollakin kiinnostaa, alta löytyy selitys.

Näimme eilen aivan törkeän valtavan kuun. Ei, emme poimineet kuuniitystä suurinta kuuta, minkä löysimme... Siis the Kuu oli valtavan suuri ja oranssi. Reaktio: "herran jumala!" Aivan kuin yhdessä näistä meidän edellämainituista videoista. Voitte kuvitella puheääneksi pikkuoravan äänen, hidastettuna. Toi "ghettokuu" tulee ystäväni kommentista "eii tollasta ghettobuutia!", kun hän kuvasi erästä toista ystävääni, samalla kun sovellus suurensi hänen pyllynsä aivan palloksi.

Pakko vielä hehkuttaa. Kosmetiikkapeikon blogin "kansikuva" on meikän käsialaa.

Sunnuntain sekavat horinat

Puristin appelsiinimehua. Puristimehua. Puristiappelsiinimehua. Puuristimehua.

Asuntomme ainoat taulut, jotka ovat päässeet komerosta seinälle. Sitruuna-inkivääriteetä ja musteella roiskittu kallo. Lisää teetä tulee seinille, kunhan saan seuraavan paketin juotua. Ihan oikean maalauksen laitan, kunhan saan maalauskurssilla tekemäni taidejäljennöksen valmiiksi ja lopulta itselleni kurssin päätteeksi. 

Teen Salvador Dalin maalausta 'dream caused by the flight of a bee around a pomegranate a second before awakening'. Joskus näytin kuulemma onnelliselta tehdessäni sitä. :D No, onhan meillä ollut hetkemme... Oon niin tykännyt jäädä perjantaisin iltamyöhään maalaamaan sitä. Harmittaa, kun ensi perjantaina on joku ihan tyhmä pitkäperjantai, enkä pääse maalaamaan! Minulla on muutama kuva työn vaiheista, mutten uskalla laittaa niitä tänne. Vihaan keskeneräisten töiden näyttämistä. Joutuu aina selittämään jotain paskaa, tyyliin "ei tämä jää tällaiseksi".

Niin joo. Sain blogin kansikuvan valmiiksi. Olen tehnyt sitä muutamana päivänä vähän kerrallaan, mutta tuntimääräisesti sen toteuttamisessa meni todella vähän aikaa. Joskus itselleen piirtäminen/muu toteuttaminen on helpointa ikinä, joskus ymmärrän muiden ihmisten ajatuksia ja toiveita paremmin kuin omiani. Julkaisin kuvan naamakirjassa, ja kävijämäärät nousivat pelottavasti. Go home readers, you're drunk.

Drawers block

Viimeaikoina en ole pystynyt piirtämään. Opiskeluhommien ohessa oma harjoittelu ja itsensä kehittäminen on jäänyt harmillisen vähälle. Sitten kun piirtää jotain, se on yllättävän vaikeaa. Sitä on niin ankara itselleen, eikä mikään kelpaa. Olen huomannut, että piirrän liian kurinalaisesti. Ensin suihkitaan monta luonnosta lyikkärillä. Vasta kun mieluisa kokonaisuus löytyy paperilta, sen uskaltaa tussata. Sitten pyyhitään lyikkärisotkut, ja väritetään tai varjostetaan. Aina sama. 

Huomasin, että tapani piirtää elävää mallia on muuttunut hiljalleen jäljeltään rennommaksi. Uskallan ottaa isomman paperin ja piirtää nopeasti vain sen mitä näen. Miksen siis kokeilisi samaa rentoutta muulloinkin?

Tänään päätin kokeilla tätä luennolla. Sain ajatuksen aiheesta, kun alaselkäni oli heti herättyäni todella jumissa. Kipu säteili jalkaan, istuminen oli tuskallista. (Johtuu siitä kävelemisestä, en siis kävele enää ikinä.) Tuntui tältä:

Piirsin tämän suoraan tussilla luonnoskirjaani, ilman minkäänlaista hahmottelua. Todellakin pitkästä aikaa. Oli aika avartava kokemus. Hahmo ei ehkä näytä ihan minulta, eivätkä mittasuhteet ole aivan kohdillaan, mutta juuri nyt sillä ei ole mitään väliä.

Jatkoin vielä kotona samaan tyyliin.

Ollaan siis opiskeltu hieman väriprofilointia...

Heh, btw. Uusi tulostin on vähän köpö. Se skannaa vissiin ihan huvikseen kaikkea kivaa mitä näkee, ja rajaa ne ihan omiksi söpöiksi pikku kuviksi. Pakko laittaa pari esimerkkiä. :D

   

              

-Meri

90000 Auringon voimalla

Aurinko armas. Pitkän talven jälkeen asuntoomme pääsee auringonvaloa. Tähän mennessä se on kiertänyt epäsopivasti meidän takaa, näyttämättä naamaansa sälekaihtimien läpi. Ah ihanuutta, nyt kahden se on kuitenkin paistellut makuuhuoneen ikkunasta heti aamulla. Tänäänkin jäin herätyksen jälkeen sänkyyn istuskelemaan antaen auringon herättää minut kunnolla.

 

Kuvissa havainnollinen esimerkki, miten valon suunta vaikuttaa itsarin tekemiseen. Lue: Selfien ottamiseen.

Eilen jaksoin noin kuuden tunnin opiskelupäivän jälkeen kävellä Pöykkölästä keskustaan, käydä taas metsästämässä sitä täydellistä nahkatakkia, sitten vielä mennä Rotkolle iltapiirustukseen. Tuli siis käveltyä lähemmäs kahdeksan kilometriä. Sitten söin ihan sikana suklaamunia, nam!

Musiikkia maaliskuisina öinä.

Viime kuussa Rovaniemi on tuntunut erityisen hyvältä kaupungilta asua. Täällä on ollut esiintymässä yllättävän mukavasti sekä suurempia yhtyeitä, että paikkakunnan poppoota. On ollut kivaa, kun baariin lähtemiseen on ollut hyvä syy.

14.3. Kävimme vilkaisemassa Kotipelto & Liimatainen duon akustista soittelua Amarillossa. Hirveää paloa en heidän musiikkiin koe, mutta koska keikka oli ilmainen, niin mikäs siinä. Ihan hauska homma oli, paljon sakkia pienessä tilassa, mm. ärsyttävä yritysporukka. Soitetut biisit olivat lähinnä covereita, olisin halunnut kuunnella enemmän miesten vanhaa musiikkia, kuten Stratovariusta ja Sonata Arcticaa. Mutta ihan komiasti soittivat niitä kaikille tuttuja legendaarisia yleisönhuudatusbiisejäkin. Ihan Paranoidiin eivät lähteneet, joku roti sentään.

15.3. Seuraavana päivänä Tivolissa olikin merkittävämpi esiintyjä, nimittäin Poisonblack. Viimeksi heidän keikallaan olen ollut joskus Simerockissa, olisikohan ollut vuotena 2007. Hirviästi en ole sen koommin heidän musiikkiaan harrastanut, enemmän olen kuunnellut laulajan Ville Laihialan edellistä, jo kuopattua bändiä, Sentencediä. Siispä Sentenced-nostalgiat olivat ainakin minulla vahvasti läsnä. Asiaan vaikutti myös vahvasti Sami Lopakan (hänkin entinen Sentenced-jäsen) romaani Marras, jota olin lukenut viimeaikoina.

Poisonblack soitti sairaan hyvin, tykkäsin kovasti ja olin ihan fiiliksissä. Laihialan ääni oli teräskunnossa. He muistivat menehtynyttä ystävää, mikä sai minut herkistymään.

28.3. Oli Stam1nan vuoro soittaa Tivolissa. Heitäkään en ole livenä nähnyt sitten vuoden 2011 Qstockin. Minulla Stam1na on aina toiminut livenä. Ihan sama, vaikken uusinta levyä ollut kuunnellutkaan vielä kokonaan. Oli todella hauskaa päästä hyppimään ja ottamaan osumaa edessä vyöryneestä pitistä. Lasimurskaa kengänpohjissa, hevilettiä kasvoilla.

29.3. Menimme Grandeen kuuntelemaan Vindictiven levynjulkkarikeikkaa. Heitä ennen soitivat myös Autumn Death ja Temor. Mulla oli luonnosvihko ja mustekynä mukana, eli viihdyin haha. No kyllähän se musiikki myöskin rytisi hyvin!

On vain ollut mukavaa! Vähän niinkö olis pienimuotoiset festarit jaettuna pitkin kuukautta.
Kuvat on otettu hellun luurilla. En ole viitsinyt kuskata omaa kameraani juuri mihinkään, lisäksi omassa Mokiassa ei tällä kertaa toimi kamera! :D

Aurinkoinen kirppisreissu.

Tänään hain pyöräni Rotkolta lojumasta, oli aivan mahtavaa polkea menemään kurasta huolimatta. Kaksi päivää aiemmin tiet olivat vielä aivan jäässä ja loskassa. Nyt näyttää jo paljon keväisemmältä. Aurinko lämmitti ihanasti. Päässä alkoi soida tämä. (Vaikka biisin sanomasta voi olla montaa mieltä, fiilistelen tätä aina hyvillä pyöräilykeleillä.)

Lähde: Urbaani Sanakirja

Lumien sulamisen myötä hiekat paljastuivat, ja nyt ne leijailivat iloisesti kaupungin kaduilla. Muistutti kyllä lähinnä hiekkamyrskyä. Hiekkaa silmissä ja hampaiden välissä, tosi ihanaa.

Muttamutta. Teki mieli rullailla kirppikselle. Ihan mukavasti oli kaikenlaista vaatetta ja asustetta. Kahdessa eri pöydässä oli samanlainen toppi, eri värisenä tosin, lisäksi minullakin on sellainen ollut. :D Annoin omani, joka on sekin kirppikseltä ostettu, pois koska se oli niin hassun mallinen. Olivat vissiin nämä kaksi muutakin henkilöä samaa mieltä.

Pyörittelin yhtä nahkatakkia hyppysissäni, mutta luovuin siitä, sillä se ei ollutkaan ihan sitä mitä oon kovasti yittänyt etsiä. Mukaan lähti kuitenkin todella kätevä, pieni laukku!

Tämä on just sellainen, mitä voi käyttää, kun mukaan ei oikeasti tarvitse juuri mitään. Mutta silti siihen mahtuu vakiokalusteiden (puhelin, avaimet, lompakko, puuteri) lisäksi mm. A5-luonnoslehtiö, käsirasva, digipokkari, jos minulla sellainen olisi, sekä tietenkin pipo, sillä eihän näistä kevätkeleistä koskaan tiedä... jne. Ja maksoi 3€, ei paha ollenkaan.

Aina kirppiksillä saa ihmetellä. Ja mie kyllä tykkään kovasti siitä ihmettelystä. Mutta oikiasti, mitä ihmettä niiden hinnoitteluiden kans, jos tavara on täys scheisse ja vieläpä rikki. Toisella kirppiksellä oli joku myynnissä yksi juttu. Siinä oli vielä alkuperäinen kaupan hintatarra kiinni pohjassa. Myyjä oli päättänyt lyödä rahoiksi ja myydä euron kalliimmalla, kuin millä oli ostanut. Ei siinä, tiedän että jotku oikeasti noin joutuu tienaamaan, mutta vois vähän tarkemmin tuon homman hoitaa. Vissiin ollut niin kiire siinä tehtaillessa, ettei ole hoksannut...

Toivottavasti kukaan ei nyt suutu tuosta kommentista. Ai niin, ei suutu, kun eihän tätä kukaan lue, heh.

Pahoittelen kuitenkin niiltä, jotka tätä sattuvat lukemaan tämän postauksen kuvattomuutta ja yleistä tylsyyttä. En oikein ole päättänyt, onko tämä kuva- vai tekstipainotteinen. Kuvapainotteiset ovat yleensä kauniita ja parhaimmillaan niistä välittyy mukavasti tunnelmaa. Hävettää sitten päästää ilmoille tällaista sontaa, jossa on yksi vaivainen valokuva, ja ihan liikaa turhaa jaarittelua. :D 

Ehkä nyt olis hyvä lopettaa tältä illalta!

Ei enää ikinä...

Yllättäen sain vapaapäivän, koska luento oli peruttu! Heti oli kovat suunnitelmat. Mennä syömisen jälkeen koluamaan kirppareita läpi, sen jälkeen iltapiirustamaan. Menimme Hesburgeriin. Ei olisi pitänyt.

(Pics from Weheartit)

Ei enää ikinä Hesburgeriin.