Green as grass

Kuulin, että viherkasvit lieventävät stressiä ja rauhoittavat.

Hulluja puhuvat.

Derp.

Tässä teille laadukasta viihdettä sunnuntai-iltaan. Ja kuten Seiska voisi lisätä: Kuva manipuloitu.

Päisäinen lähestyy.

Öhöhö.

Hih.

Miksei markettien mainoksissa näe tällaista?

Olkaatten hyvä.

- Meri

"Tabula rasa"

Unohdin eilen esitellä itseni, tyypillistä. Meri olen nimeltäni. Vanhat ihmiset naljailevat, että koskas meinaan lisätä toisen e-kirjaimen nimeeni. Mikä siinä on muka vikana, sehän on tasapainoinen konsonanttien ja vokaalien sinfonia. ;)

Mutta se siitä nimestä. Opiskelen Lapin yliopistossa graafista suunnittelua ensimmäistä vuotta, olen siitä aika fiiliksissä. Todellinen kiinnostus alaan heräsi joskus öö yläasteella, kun Soundin levynkansijutussa oli tämä Disco Ensemblen Viper Ethics -levynkansi.

Kuvitusprosessista lukeminen kolahti. Siitä se sitten lähti. Lukion jälkeen otin tietoisen riskin, olin tyhmän itsevarma, ja hain ainoastaan graafiseen. Fiilikset pääsykokeissa vaihtelivat; jotkut tehtävät tuntuivat mennen hyvin, mutta lopulta sain juuri niistä huonoimmat pisteet, ja päinvastoin. Tiedätte varmaan, miten siinä kävi. Jäi parista pisteestä kiinni. Vitutti. Toisaalta en ollut edes yllättynyt. Jouduin miettimään uravalintaani uudelleen. Ehkä en ole tarpeeksi hyvä. Ehkä taitoni eivät riitä. Ehken edes kestäisi alaa.

Ahisti.

No, eteenpäin vaan. Saikkasin kelan ja työkkärin kanssa aikani, sekä hankin itselleni työharjoittelupaikan. Saimme helluni kanssa piinallisen odotuksen jälkeen yhteisen asunnon. Olin ikäni asunut "maalla" ja nyt kerrostalossa, ilman koiria. Syksy tuli, ja minä jatkoin harjoittelua kaupassa. Välillä hain muualta töitä ja harjoittelupaikkaa, heikoin tuloksin. Päädyimme aina jatkamaan sopimusta. 

Olikohan loka- vai marraskuu, kun otin toisen tatuointini, korpin. Kerran eräs vanhempi mies Jack Wolfskin-takissa kehui korppiani. Hän näytti kämmenselässään olevaa haalistunutta kotkaa, joka oli kuulemma aikoinaan tehty armeijassa, muistaakseni neulalla ja mustekynän musteella. Se oli niin herttainen. Hän kertoi katuneensa sitä, ihmettelin miksi. Parhaimpia työpäiviäni koko puolen vuoden aikana.

Vuosi sitten tähän aikaan olin ehtinyt vihdoin vähän lomailla muutaman kuukauden ajan, kunnes työkkäri alkoi ahdistelemaan. Olisin vain halunnut jatkaa ennakkotehtävien työstämistä ja valmistautumista pääsykokeisiin. Pääsin kuitenkin viihtyisään, mutta haastavaan harjoittelupaikkaan. Koska opin kokoajan uutta, työ jopa tarjosi minulle jotain. Sitten tulivat pääsykokeet. Kävin varalta rämpimässä ties missä liiketalouden pääsykokeissa, jotka menivät aivan perseelleen. :D Olin hakenut myös kuvataidekasvatukseen ja graafiseen suunnitteluun. Kirjoitin facebookiin: 

Nyt ollaan suurten päätösten keskellä. Pääsykoekutsuja satelee... Pitäisi sittenkin osata päättää, menenkö kuvisope-kokeeseen, VAI graafisen suunnittelun vastaavaan! (Menevät päällekkäin, joten pakko valita toinen.)

Menin graafiseen, vaikka olin vuoden aikana välillä melkein hylännyt koko ajatuksen. Yritin parhaani, otin oppia viimevuotisista virheistäni ja yritin ajatella avoimesti. Kaksipäiväiset pääsykokeet olivat kamalan stressaavat. Edellisvuonna olikin mennyt turhan lunkisti. Nyt mulla oli asennetta ja tahtoa päästä jumalauta sinne yliopistoon. (Hah, mitkä motivaatiosetit.)

(Naamapalmu)

No, kyllä kannatti. Täällä mie oon nyt! Fuck yeah! Myöhemmin voin vielä kirjoittaa, että mitä tykkään tästä hommasta. Ainaki tykkään.

- Meri

Kraa.

Viimein laitoin blogin pystyyn. Siihen vaadittiin vimma päästä vouhottamaan, kaksi viikkoa mielessä muhineet nimi-ideat, sekä tietenkin essee, jota olisi pitänyt sillä hetkellä kirjoittaa seuraavaksi päiväksi. Heh. Onneksi järki tuli ulkoasun muokkaamisen jälkeen väliin, ja kykenin jatkamaan esseetäni.

Tässä sitä ollaan, hassun nimen kera. Kuulemma se on kuin suoraan ”harripotterista” tai satukirjasta. Tuolloin parisen viikkoa sitten mietin nimeä ihan ajatuskarttojen avulla. Epätoivon hetkellä meinasin nimetä blogini erään SinäTuubaPaska -videon perusteella. Mutta koska pidän lintuja, etenkin korppeja kiehtovina ja kauniina otuksina, halusin sisällyttää sen nimeen. Pallottelimme poikaystäväni kanssa letkeästi ideoita, kun huudahdin: ”Kurrrja Korppi!”. Reaktiosta päätellen hän ei huumaantunut tai valloittunut upeasta ideastani. ”Heh, Kakka Kirppu.”

Naapurini on varis.

En kyllä osaa vielä sanoa varmuudella, mitä kaikkea tämä tulee sisältämään! Ehkä tärkein juttu tässä mulle tulee olemaan se, että saan väylän suoltaa omaa piirustus- ja valokuvausoksennustani (eikä Facebook-kavereiden tarvitsisi nähdä kaikkea). Toki sitä varten on vaikka mitä sivustoja, mutta haluan purkaa myös ajatuksiani tänne. Yhtenä osana tätä blogia tulee olemaan sutatut mainoskasvot. Siitä tulee hauskaa, ainakin minusta!

Raapustellen,

Meri