20.5.2015

Lannistusyritys ja suru-Meri (loppukevennys tuplana)

Aiemmassa postauksessani lupailemaani sarjakuvaa en julkaise tässäkään postauksessa. NOSORI. Työt ovat alkaneet kunnon ryminällä, eikä minulla ole ollut jaksamista sarjakuvan jatkamiseen. Tällä hetkellä työni on erittäin fyysistä, tosin paremmalla lihaskunnolla jaksaisin varmasti paremmin. Työpäivän jälkeen syötyäni ja hetken aikaa istuttuani, olen aivan poikki. Silloin jaksaa korkeintaan pyöritellä silmiään ja hartioita. Peukaloiden pyörittäminen menee sitten ihan liian rankaksi, huhhuh.



Eipä siinä. Tuntuu pöljältä, kun sitä on niin orientoitunut duunarimoodiin, mutta silloin tällöin on ollut joitain luentoja, tai muita yliopiston tapahtumia. Tänään oli kuvataiteen portfoliokurssin kritiikki/haastattelu. Olin aloittanut portfolion tekemisen ihan hyvissä ajoin, kaivanut vanhoja töitä muistitikkujen ja pahvilaatikoiden synkistä koloista, sekä miettinyt, mitä haluan niillä osoittaa. Silti tällekin aamulle jäi vielä paljon skannattavaa ja tehtävää, ja lopputulos oli aika hätäinen.

Heti saatuani tietää, että kuvataiteen sivuaineeseen valitaan vain viisitoista opiskelijaa, ajattelin, että JOO NOPE - pitääpä miettiä muitakin suunnitelmia. No, tämänpäiväisen kritiikin jälkeen tuo ajatus vain vahvistui entisestään. Opiskelijoille ilmoitetaan valinnoista myöhemmin, mutta eiköhän tuo ole minun osaltani aika selvä peli.

Minun annettiin melko suoraan ymmärtää, että minusta ei ole tekemään taidetta, ja se että minulle on kehittynyt oma piirustustyyli ja -tapa, on huono asia. Viime vuosina olen juuri tavoitellut oman tyylin löytämistä, joten mitä helvettiä. En hakenut kyseiseen sivuaineeseen tullakseni taiteilijaksi, vaan oppiakseni monipuolisesti tekniikoita ja ilmaisuvälineiden käyttöä - hyödyntääkseni näitä graafisessa suunnittelussa ja kuvittamisessa.

Nyt on kieltämättä tosin sellainen fiilis, että enpä saata hetkeen maalata mitään. En kuitenkaan ole lopullisesti lannistunut, eikä tuosta mitään traumoja tullut, vaikka asiat ilmaistiinkin minulle aika tökerösti. Onneksi minulla on tosiaan muistakin haaveita sivuaineopinnoista, eikä yhtään sen huonompia.

Alunperin minun oli tarkoitus julkaista ihan vain tämä upea löytö joltain vanhalta muistitikultani, mutta innostuin avautumaan tuosta sivuainehommasta. :D  Sorry. Not sorry. Kyseessä on siis kuvitteellinen elokuvajuliste, jonka tein joskus lukiossa kuviksessa. Oi voi, tuon tekeminen oli niin minulle tyypillinen tilanne silloin, ja myös nykyään: hykertelen itsekseni tietokoneella, kun päähäni pulpahtaa typeriä ideoita. Että tällaista shaibaa silloin, nykyään.. noh, aika samanlaista. :D





Tässä vielä Lakupaavin terveiset.



28.4.2015

Kun Bloggerin lukuluettelooni ilmestyy...

...jokaikinen kirjoitus eräästä blogiyhteisöstä, jota en edes seuraa.
En voi poistaa sitä lukuluettelostani, koska sitä ei ole siellä.


Niin paljon mammailua, kotoilua, mummoilua, vauvailua, lässynlää.
Yök. Ei kiinnosta. Pahinta on se, että jo yhdessä päivässä näitä kirjoituksia ehtii ilmestyä feediini jo aika monta. Liikaa.


Blogger, mitä helvettiä?


Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista ongelmaa? :D

22.4.2015

I'm back

Again. Oh yes.

Joskus se inspiraatio vaan iskee. Kuulin myös huhua, että hassuja gifejä on kaivattu, joten nyt niitä taas tulee! 


Työn alla on myös sarjakuva, jonka teen tätä blogia varten. Valmistunee tämän viikon aikana, joten pysykää mukana. Muutenkin olisi tarkoituksena tuoda tänne enemmän taidejuttuja ja graafisia systeemejä. Ehkä perustan niille oman osion, katsotaan.


Piruja seinille

Tässäpä kuvia viime marraskuiselta projektilta! Hyvä ystäväni sai maalata asuntonsa mieleisekseen, ja minut kutsuttiin mukaan. Päädyimme tällaiseen aasialaistyyppiseen teemaan. Maalauksia on siis kolme, ja ne löysivät paikkansa makuuhuoneesta, olohuoneesta, sekä eteisestä. Homma saatiin valmiiksi parissa päivässä.

Ouje! Klikkailkaa toki isommaksi. Tosin pahoittelen tätä puhelimen kuvanlaatua, ehkä joskus saan valokuvattua nämä hieman tyylikkäämmin. :)





Ensimmäisen kirsikkapuun oksan maalaamiseen käytin apuna maalarinteippiä, mutta huomasin sen onnettomaksi apuriksi, eli vapaalla kädellä oli paljon parempi jatkaa. Kirsikkapuista ylempi on arviolta reilut pari metriä leveä, eli se on aika vallitseva elementti makuuhuoneessa. Olohuoneeseen teimme hieman pienemmän, ettei lopputuloksesta tule sekava. Telkkariahan siellä olohuoneessa katsotaan, eikä sen yläpuolella olevaa risua, heh.

Jinjang-merkki projisoitiin eteisen seinään videoprojektorilla. Siitä se olikin näppärä maalata. Ystäväni halusi toimia pikkuapurina merkin toteutuksessa. :)

Soli kivvaa se. Palkkioksi sain pihvin, jonka ahmin raakana nurkassa istuen ja muristen, eiku täh...