Aurinkoinen kirppisreissu.

Tänään hain pyöräni Rotkolta lojumasta, oli aivan mahtavaa polkea menemään kurasta huolimatta. Kaksi päivää aiemmin tiet olivat vielä aivan jäässä ja loskassa. Nyt näyttää jo paljon keväisemmältä. Aurinko lämmitti ihanasti. Päässä alkoi soida tämä. (Vaikka biisin sanomasta voi olla montaa mieltä, fiilistelen tätä aina hyvillä pyöräilykeleillä.)

Lähde: Urbaani Sanakirja

Lumien sulamisen myötä hiekat paljastuivat, ja nyt ne leijailivat iloisesti kaupungin kaduilla. Muistutti kyllä lähinnä hiekkamyrskyä. Hiekkaa silmissä ja hampaiden välissä, tosi ihanaa.

Muttamutta. Teki mieli rullailla kirppikselle. Ihan mukavasti oli kaikenlaista vaatetta ja asustetta. Kahdessa eri pöydässä oli samanlainen toppi, eri värisenä tosin, lisäksi minullakin on sellainen ollut. :D Annoin omani, joka on sekin kirppikseltä ostettu, pois koska se oli niin hassun mallinen. Olivat vissiin nämä kaksi muutakin henkilöä samaa mieltä.

Pyörittelin yhtä nahkatakkia hyppysissäni, mutta luovuin siitä, sillä se ei ollutkaan ihan sitä mitä oon kovasti yittänyt etsiä. Mukaan lähti kuitenkin todella kätevä, pieni laukku!

Tämä on just sellainen, mitä voi käyttää, kun mukaan ei oikeasti tarvitse juuri mitään. Mutta silti siihen mahtuu vakiokalusteiden (puhelin, avaimet, lompakko, puuteri) lisäksi mm. A5-luonnoslehtiö, käsirasva, digipokkari, jos minulla sellainen olisi, sekä tietenkin pipo, sillä eihän näistä kevätkeleistä koskaan tiedä... jne. Ja maksoi 3€, ei paha ollenkaan.

Aina kirppiksillä saa ihmetellä. Ja mie kyllä tykkään kovasti siitä ihmettelystä. Mutta oikiasti, mitä ihmettä niiden hinnoitteluiden kans, jos tavara on täys scheisse ja vieläpä rikki. Toisella kirppiksellä oli joku myynnissä yksi juttu. Siinä oli vielä alkuperäinen kaupan hintatarra kiinni pohjassa. Myyjä oli päättänyt lyödä rahoiksi ja myydä euron kalliimmalla, kuin millä oli ostanut. Ei siinä, tiedän että jotku oikeasti noin joutuu tienaamaan, mutta vois vähän tarkemmin tuon homman hoitaa. Vissiin ollut niin kiire siinä tehtaillessa, ettei ole hoksannut...

Toivottavasti kukaan ei nyt suutu tuosta kommentista. Ai niin, ei suutu, kun eihän tätä kukaan lue, heh.

Pahoittelen kuitenkin niiltä, jotka tätä sattuvat lukemaan tämän postauksen kuvattomuutta ja yleistä tylsyyttä. En oikein ole päättänyt, onko tämä kuva- vai tekstipainotteinen. Kuvapainotteiset ovat yleensä kauniita ja parhaimmillaan niistä välittyy mukavasti tunnelmaa. Hävettää sitten päästää ilmoille tällaista sontaa, jossa on yksi vaivainen valokuva, ja ihan liikaa turhaa jaarittelua. :D 

Ehkä nyt olis hyvä lopettaa tältä illalta!