8.6.2014

Ciao Copics!

Jee! Graafikko-opiskelijat järjestivät UMG-lehteensä liittyen kuvakilpailun, jossa arpaonni suosi mm. minua. Sain Hyvärisen tuotepaketin, johon sisältyivät nämä Copicin Ciao-tussit, sekä niitä varten suunniteltu suunniteltu paperilehtiö!


Bleedproof Marker Padin paperi on ohutta, mutta tussin jälki ei leviä, kuten huokoisissa piirustuspapereissa. Paperista näkee aika hyvin läpi, joten sen avulla on hyvä tehdä viimeistelty versio vaikka toisella paperilla olevasta luonnoksesta. Ei tarvitse yrittää hävittää lyijykynäsöhryjä tussatun kuvan alta, samalla varoen ryttäämästä paperia. Huomasin myös, etteivät lyijykynät ja luonnostelu sovi tälle paperille. Kovasta lyijäristä jäi painaumajäljet myös allaolevaan paperiin, lisäksi luonnoksia oli vaikea pyyhkiä. Mutta eihän tuo sitä varten olekaan.


Ciao-tusseissa (Creative Instruments for Artists Only) on kaksi päätä: Medium Broad leveitä ja paksuja, mutta myös tarkkoja vetoja varten, sekä Super Brush, jonka joustavuuden ansiosta viivan paksuutta voi säädellä. Hieman harmillinen on saamani setin väriskaala: värejä mahdollisimman kaukana toisistaan, jolloin niitä on vaikea käyttää sulavasti keskenään. Toisaalta tässä on hyvät perusvärit, joista mikään ei jää käyttämättä. Settejä on olemassa useita erilaisia ja erilaisiin tarkoituksiin, kuten ihon värittämiseen. Mukana tullut musta multiliner on perushyvä tussi rajauksiin. Ei moitittavaa!

Omakuva

Eilen halusin kokeilla pitkästä aikaa omakuvan tekemistä. Marssin vessaan tuolin ja luonnosteluvälineiden kanssa, istuin peilin eteen ja aloin piirtää. 

Silmien kanssa oli ongelmia! Eivät meinanneet millään asettua paikoilleen, saati sitten oikean muotoisena. No, luonnoshan tämä vasta on...


Sitten vain piirtämään läpi edellä hehkutetuilla välineillä.



-Kurja isoäiti, miksi sinulla on niin suuret silmät?
-Jotta olisin tarpeeksi retard. Hurrdurr.

No mutta. Oli mukava kokeilu! Aivan hyvin noita värejä sai sittenkin sekoiteltua. Keltainen ja ruskea sekoittuvat nätisti, kun niitä vain laittoi päällekäin. Hiuksissa käytin myös omaa vanhempaa harmaata tussia, joka ei sitten näytäkään yhtä "smoothilta", kuin copicit. Huulet ja nuo vihreäkeltaiset lerpakkeet on tehty puhaltamalla tussin leveää päätä sabluunan läpi. 

Kyllä, puhaltamalla. Kuka muistaa lapsuudesta puhallustussit? Kun ei tussien ja liimojen haistelu riitä... En muista miten niiden käyttäminen sujui lapsena, mutta ainakin nyt pääkoppani koki kovia. Liekö tussien alkoholipohjaisuudella merkitystä.

Tähän vielä pari skannerin ihan itse rajaamiaan kohtia kuvasta.
On se sitten niin luova.




Jos joskus innostun sarjakuvista, tämä tusseilla työskentelyyn suunnattu paperilehtiö on loistava väline sitä varten!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti