20.5.2015

Lannistusyritys ja suru-Meri (loppukevennys tuplana)

Aiemmassa postauksessani lupailemaani sarjakuvaa en julkaise tässäkään postauksessa. NOSORI. Työt ovat alkaneet kunnon ryminällä, eikä minulla ole ollut jaksamista sarjakuvan jatkamiseen. Tällä hetkellä työni on erittäin fyysistä, tosin paremmalla lihaskunnolla jaksaisin varmasti paremmin. Työpäivän jälkeen syötyäni ja hetken aikaa istuttuani, olen aivan poikki. Silloin jaksaa korkeintaan pyöritellä silmiään ja hartioita. Peukaloiden pyörittäminen menee sitten ihan liian rankaksi, huhhuh.



Eipä siinä. Tuntuu pöljältä, kun sitä on niin orientoitunut duunarimoodiin, mutta silloin tällöin on ollut joitain luentoja, tai muita yliopiston tapahtumia. Tänään oli kuvataiteen portfoliokurssin kritiikki/haastattelu. Olin aloittanut portfolion tekemisen ihan hyvissä ajoin, kaivanut vanhoja töitä muistitikkujen ja pahvilaatikoiden synkistä koloista, sekä miettinyt, mitä haluan niillä osoittaa. Silti tällekin aamulle jäi vielä paljon skannattavaa ja tehtävää, ja lopputulos oli aika hätäinen.

Heti saatuani tietää, että kuvataiteen sivuaineeseen valitaan vain viisitoista opiskelijaa, ajattelin, että JOO NOPE - pitääpä miettiä muitakin suunnitelmia. No, tämänpäiväisen kritiikin jälkeen tuo ajatus vain vahvistui entisestään. Opiskelijoille ilmoitetaan valinnoista myöhemmin, mutta eiköhän tuo ole minun osaltani aika selvä peli.

Minun annettiin melko suoraan ymmärtää, että minusta ei ole tekemään taidetta, ja se että minulle on kehittynyt oma piirustustyyli ja -tapa, on huono asia. Viime vuosina olen juuri tavoitellut oman tyylin löytämistä, joten mitä helvettiä. En hakenut kyseiseen sivuaineeseen tullakseni taiteilijaksi, vaan oppiakseni monipuolisesti tekniikoita ja ilmaisuvälineiden käyttöä - hyödyntääkseni näitä graafisessa suunnittelussa ja kuvittamisessa.

Nyt on kieltämättä tosin sellainen fiilis, että enpä saata hetkeen maalata mitään. En kuitenkaan ole lopullisesti lannistunut, eikä tuosta mitään traumoja tullut, vaikka asiat ilmaistiinkin minulle aika tökerösti. Onneksi minulla on tosiaan muistakin haaveita sivuaineopinnoista, eikä yhtään sen huonompia.

Alunperin minun oli tarkoitus julkaista ihan vain tämä upea löytö joltain vanhalta muistitikultani, mutta innostuin avautumaan tuosta sivuainehommasta. :D  Sorry. Not sorry. Kyseessä on siis kuvitteellinen elokuvajuliste, jonka tein joskus lukiossa kuviksessa. Oi voi, tuon tekeminen oli niin minulle tyypillinen tilanne silloin, ja myös nykyään: hykertelen itsekseni tietokoneella, kun päähäni pulpahtaa typeriä ideoita. Että tällaista shaibaa silloin, nykyään.. noh, aika samanlaista. :D





Tässä vielä Lakupaavin terveiset.



28.4.2015

Kun Bloggerin lukuluettelooni ilmestyy...

...jokaikinen kirjoitus eräästä blogiyhteisöstä, jota en edes seuraa.
En voi poistaa sitä lukuluettelostani, koska sitä ei ole siellä.


Niin paljon mammailua, kotoilua, mummoilua, vauvailua, lässynlää.
Yök. Ei kiinnosta. Pahinta on se, että jo yhdessä päivässä näitä kirjoituksia ehtii ilmestyä feediini jo aika monta. Liikaa.


Blogger, mitä helvettiä?


Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista ongelmaa? :D

22.4.2015

I'm back

Again. Oh yes.

Joskus se inspiraatio vaan iskee. Kuulin myös huhua, että hassuja gifejä on kaivattu, joten nyt niitä taas tulee! 


Työn alla on myös sarjakuva, jonka teen tätä blogia varten. Valmistunee tämän viikon aikana, joten pysykää mukana. Muutenkin olisi tarkoituksena tuoda tänne enemmän taidejuttuja ja graafisia systeemejä. Ehkä perustan niille oman osion, katsotaan.


Piruja seinille

Tässäpä kuvia viime marraskuiselta projektilta! Hyvä ystäväni sai maalata asuntonsa mieleisekseen, ja minut kutsuttiin mukaan. Päädyimme tällaiseen aasialaistyyppiseen teemaan. Maalauksia on siis kolme, ja ne löysivät paikkansa makuuhuoneesta, olohuoneesta, sekä eteisestä. Homma saatiin valmiiksi parissa päivässä.

Ouje! Klikkailkaa toki isommaksi. Tosin pahoittelen tätä puhelimen kuvanlaatua, ehkä joskus saan valokuvattua nämä hieman tyylikkäämmin. :)





Ensimmäisen kirsikkapuun oksan maalaamiseen käytin apuna maalarinteippiä, mutta huomasin sen onnettomaksi apuriksi, eli vapaalla kädellä oli paljon parempi jatkaa. Kirsikkapuista ylempi on arviolta reilut pari metriä leveä, eli se on aika vallitseva elementti makuuhuoneessa. Olohuoneeseen teimme hieman pienemmän, ettei lopputuloksesta tule sekava. Telkkariahan siellä olohuoneessa katsotaan, eikä sen yläpuolella olevaa risua, heh.

Jinjang-merkki projisoitiin eteisen seinään videoprojektorilla. Siitä se olikin näppärä maalata. Ystäväni halusi toimia pikkuapurina merkin toteutuksessa. :)

Soli kivvaa se. Palkkioksi sain pihvin, jonka ahmin raakana nurkassa istuen ja muristen, eiku täh... 

5.11.2014

Oodi auringonsäteelle

Katsohan tämä ja virittäydy tunnelmaan.



Tykkäät kuitenkin. Laita sitten tämä soimaan taustalle, kun luet valitusvirttäni:





Syvä huokaus. Minulla on jo jonkin aikaa ollut kesken postaus, jossa aioin hehkuttaa bändiä nimeltä Solstafir. Olisin kertonut, kuinka en ole juuri muuta kuunnellutkaan koko syksynä, kuin heidän uusinta albumiaan. Olisin kertonut kuinka se toimii erinomaisena taustamusiikkina kun leikin Illustratorilla, kun luen, kun koomaan. Tämän musiikin syövereihin on ihanaa uppoutua ja sulkea silmät, elää siinä maailmassa hetken, kuvitella, että olisin Islannissa. Olisin myös kertonut, että olemme helluni kanssa menossa kyseisen bändin keikalle ensiviikolla Berliinissä.

No enpä olisi siitä enää niin varma... Viime viikolla katsoimme, että lippuja on vielä. Sitten iski saamattomuus, typeryys, epärealistinen toiveikkuus lippujen saatavuudesta vielä seuraavalla viikolla. Liput jäi ostamatta. Tänään selasin facebookkia uudesta älypuhelimestani (johon olen kasvanut kiinni) ja luin ikäviä uutisia bändiltä. Suuri osa Saksanmaan keikoista on myyty loppuun, mukaanlukien Berliinin.


Ääh. Olin niin oottanut sitä keikkaa. Ei auta kuin mennä kärkkymään mahdollisia vapaita paikkoja. :)


Mutta oikeasti mie oon tuosta reissusta todella innoissani. Tuleehan näitä vastaiskuja. Onneksi meillä on muitakin suunnitelmia niille viidelle reissupäivälle, mm. toinenkin keikka. Aika hassua mennä katsomaan suomalaisia bändejä Saksaan... Mutta Stam1na ja Insomnium! Come on!


Insomnium on pääesiintyjänä, lisäksi kolmas esiintyjä on itselleni vieraampi italialainen Fleshgod Apocalypse. Insomnium on meille sellainen bändi, josta pidämme hellun kanssa todella paljon, mutta kumpikaan ei ole nähnyt livenä. Joten pikkusenko siistiä. Stam1nan nyt oon nähnyt miljoona kertaa, mutta eipä haittaa, huippu son kuiteski. Pääsee huutelemaan suomijuttuja. :D
Eiköhän tästä saada bileet aikaiseksi.

Kerron varmaan sitten reissun jälkeen mitä muuta tekemistä keksimme. Koska olemme menossa jännään kaupunginosaan nimeltä Kreuzberg, aktiviteettia pitäisi riittää.

Kantsii seurata mun Instagram-spämmäilyä! Sen suhteen oon "pikkusen" aktiivisempi, kuin bloggaamisen, ja reissultakin tulee kuvia lähes reaaliaikaisesti. ;)

14.9.2014

Minun tuuriani...

...positiivisessa mielessä. Kannattaa olla isojalkainen nainen, koska sen lisäksi että pysyy pystyssä paremmin, voi myös tehdä upeita kenkälöytöjä alekoreista.

Taannoin lompsin loppuunmyyntiä pitävään Jackaliin. Kysyin naisten kenkiä, ja ystävällinen myyjä vinkkasi minulle alakerrasta löytyvät Vansit. Löytyi juuri minun koko, neliykkönen ja vieläpä parillakympillä! Ihastuin niihin ja nyt ne ovat aarteeni. :3



Kyseessä on siis Hannah Stoufferin kuvittamat skobot.

Kun vihdoin uskalsin käyttää näitä ulkonakin, ihastuin näiden mukavuuteen entistä enemmän. Oli kuitenkin iso virhe lähteä nämä jalassa ulos valokuvaamaan... Puskassa virui miina.


Sain liuotettua shaibat irti kengänpohjasta, luojan kiitos. Huomasin kuitenkin että kengät kaipasivat muutenkin pesua. Suoritettuani hellävaraisen käsipesun ja kenkien kuivuttua huomasin, että niiden värit eivät ole enää yhtä kirkkaat. :( Yhyy. Myös liimat alkoivat irvistellä paikoin huolimatta veden alhaisesta lämpötilasta...

Voi helvetti, tämä on sitä "minun tuuria" negatiivisessa mielessä.

17.8.2014

What would Meri say...

Alhainen verensokeri on just kivaa.

-MeriBot

Paitsi en saanu turpiini!

-MeriBot

Marihuanan hankkimista perustelin järkytyksellä, joka päivälle erilainen tatuointi.

-MeriBot

Kavereitten kans kelekkailemasa ja hakkaan sieniä.

-MeriBot

Nörtti joka hajoaa yhestä kohtaa useammaksi pikkuseksi linnuksi, jotka mua jäämään tänne.

-MeriBot

Mutta siis siihenhän kuuluu ainaki Putro, Ismo Laitela, koko kansan sairas paska.

-MeriBot

Asiallinen viikonloppu Ivalossa.

-MeriBot

nyt sentään olin joidenki mukana Marsissa. Siellä seikkailu tuntui kestävän ikuisuuksia, ja ei tule ikävä.

-MeriBot

Se tunne kun uunista löytyy Lauri Tähkän uusi sinkku.

-MeriBot


Kokeilin hassua sovellusta, "What would I say?". Se siis muodostaa satunnaisista facebook-päivityksistä lauseita. Hienoja sellaisia. Mitä hittoa mie oon kirjoitellut! :D (Suuri osa noista jutuista on peräisin omituisista unistani)