"Life is sweet: take a big bite"

Edelliseen kirjoitukseen viitaten, tein sitten niitä mokkaruutuja. Helkkarin hyviä sellaisia! Nyt syönkin niitä varmaan koko kesän. Naama kukkii, kuuma nakkii.

Negatiivisuushaaste

Some on täynnä "positiivisuus_haasteita".

Tässä tulee #negatiivisuushaaste, #negishaaste.

1. Mulla olis tänään vapaapäivä, suunnitelmana oli mennä uimahallille. En oo saanu itteäni ajoissa ylös, ja kohtapa siellä on seuravuorot, eli radat on varattu. Miten siellä normaalit ihimiset sitte voi uida? Pitääkö ahtautua itänaapureiden keskelle kuumavesialtaaseen odottelemaan? Vai hengata sukkanöyhtän ja varpaanvälietanoiden täyttämässä saunassa?

2. Helevetti just tälle päivälle piti sattua joku yleinen remonttipäivä. Hirveä jyrinä kuuluu seinän takaa ja vessan katosta. Mitä ihimettä. Piti laittaa Agallochia soimaan täysillä.

3. Miksi tuolla nyt paistaa aurinko? Siis juuri kun tajusin olevan liian myöhäistä lähteä uimaan, ja pahin vitutusaalto vyöryi yltäni. Sitä ennen on pitäny olla niin synkkää ja ankeaa.

4. Kaapissa ei oo juuri mitään ja mie haluan mokkapaloja. Ja kiinalaista ruokaa.

5. En tykkää mun hiuksista. Ne vain ON siinä. Voisin leikata sivukaljun. 

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi,

kierrän kriisiryhmänne kaukaa.

Älä tyrkytä minulle terapiaa,

kaada lisää paskaa mun niskaan.

Mua vituttaa niin ankarasti

vituttaa aamusta iltaan.

Vituttaa, on kaikki turhaa.

Vittu kun vituttaa.

-Ismo Alanko Säätiö

Ciao Copics!

Jee! Graafikko-opiskelijat järjestivät UMG-lehteensä liittyen kuvakilpailun, jossa arpaonni suosi mm. minua. Sain Hyvärisen tuotepaketin, johon sisältyivät nämä Copicin Ciao-tussit, sekä niitä varten suunniteltu suunniteltu paperilehtiö!

Bleedproof Marker Padin paperi on ohutta, mutta tussin jälki ei leviä, kuten huokoisissa piirustuspapereissa. Paperista näkee aika hyvin läpi, joten sen avulla on hyvä tehdä viimeistelty versio vaikka toisella paperilla olevasta luonnoksesta. Ei tarvitse yrittää hävittää lyijykynäsöhryjä tussatun kuvan alta, samalla varoen ryttäämästä paperia. Huomasin myös, etteivät lyijykynät ja luonnostelu sovi tälle paperille. Kovasta lyijäristä jäi painaumajäljet myös allaolevaan paperiin, lisäksi luonnoksia oli vaikea pyyhkiä. Mutta eihän tuo sitä varten olekaan.

Ciao-tusseissa (Creative Instruments for Artists Only) on kaksi päätä: Medium Broad leveitä ja paksuja, mutta myös tarkkoja vetoja varten, sekä Super Brush, jonka joustavuuden ansiosta viivan paksuutta voi säädellä. Hieman harmillinen on saamani setin väriskaala: värejä mahdollisimman kaukana toisistaan, jolloin niitä on vaikea käyttää sulavasti keskenään. Toisaalta tässä on hyvät perusvärit, joista mikään ei jää käyttämättä. Settejä on olemassa useita erilaisia ja erilaisiin tarkoituksiin, kuten ihon värittämiseen. Mukana tullut musta multiliner on perushyvä tussi rajauksiin. Ei moitittavaa!

Omakuva

Eilen halusin kokeilla pitkästä aikaa omakuvan tekemistä. Marssin vessaan tuolin ja luonnosteluvälineiden kanssa, istuin peilin eteen ja aloin piirtää. 

Silmien kanssa oli ongelmia! Eivät meinanneet millään asettua paikoilleen, saati sitten oikean muotoisena. No, luonnoshan tämä vasta on...

Sitten vain piirtämään läpi edellä hehkutetuilla välineillä.

-Kurja isoäiti, miksi sinulla on niin suuret silmät?

-Jotta olisin tarpeeksi retard. Hurrdurr.

No mutta. Oli mukava kokeilu! Aivan hyvin noita värejä sai sittenkin sekoiteltua. Keltainen ja ruskea sekoittuvat nätisti, kun niitä vain laittoi päällekäin. Hiuksissa käytin myös omaa vanhempaa harmaata tussia, joka ei sitten näytäkään yhtä "smoothilta", kuin copicit. Huulet ja nuo vihreäkeltaiset lerpakkeet on tehty puhaltamalla tussin leveää päätä sabluunan läpi. 

Kyllä, puhaltamalla. Kuka muistaa lapsuudesta puhallustussit? Kun ei tussien ja liimojen haistelu riitä... En muista miten niiden käyttäminen sujui lapsena, mutta ainakin nyt pääkoppani koki kovia. Liekö tussien alkoholipohjaisuudella merkitystä.

Tähän vielä pari skannerin ihan itse rajaamiaan kohtia kuvasta.

On se sitten niin luova.

Jos joskus innostun sarjakuvista, tämä tusseilla työskentelyyn suunnattu paperilehtiö on loistava väline sitä varten!

Sääilmiöitä ja tuoksuvia kukkia

Kesä. Mie niin tykkään siitä. Olen pyöräillyt ja rullaluistellut ystäväni kanssa, sekä grillannut poikaystäväni kanssa kaikenlaista hyvää sapuskaa. Tämän viikon olen ollut kesätöissä, sielläkin olen saanut nauttia lämmöstä, sillä työskentelen pihamyymälän puolella. Olen ruskettunut jo ihan mukavasti, ja veikkaan habankin kasvavan multasäkkien nostelusta!

Parisen viikkoa sitten huomasimme poikaystäväni kanssa, että hei, nyt meillä onkin ainoa mahdollisuus pitkään aikaan lähteä yhdessä reissuun. Samana iltana jo junailimmekin itsemme Tampereelle. Yhyy, siellä oli niin kaunista ja lämmintä, kun taas Rovaniemi oli silloin vielä varsin kolkko ja kalsea. Kiersimme mm. kirppareita ja puistoja, sekä kävimme katsomassa Sara Hildénin taidemuseossa Andy Warholin näyttelyn. Levynkansitaide ja "elävät muotokuvat" kolahtivat minuun. Oon käynyt Tampereella viimeksi lapsena, Särkänniemellä tietty, joten nyt minun muistoissa siinä kaupungissa on aina kesä! Onneksi Rovaniemikin on ottanut vähän kiinni asiaankuuluvan vuodenajan suhteen, joten mulla ei ihan hirveästi harmita asua täällä. ;)

Kirsikankukkia Tampereen Ortodoksisen kirkon kupeessa.