Oodi auringonsäteelle

Katsohan tämä ja virittäydy tunnelmaan.

Tykkäät kuitenkin. Laita sitten tämä soimaan taustalle, kun luet valitusvirttäni:

Syvä huokaus. Minulla on jo jonkin aikaa ollut kesken postaus, jossa aioin hehkuttaa bändiä nimeltä Solstafir. Olisin kertonut, kuinka en ole juuri muuta kuunnellutkaan koko syksynä, kuin heidän uusinta albumiaan. Olisin kertonut kuinka se toimii erinomaisena taustamusiikkina kun leikin Illustratorilla, kun luen, kun koomaan. Tämän musiikin syövereihin on ihanaa uppoutua ja sulkea silmät, elää siinä maailmassa hetken, kuvitella, että olisin Islannissa. Olisin myös kertonut, että olemme helluni kanssa menossa kyseisen bändin keikalle ensiviikolla Berliinissä.

No enpä olisi siitä enää niin varma... Viime viikolla katsoimme, että lippuja on vielä. Sitten iski saamattomuus, typeryys, epärealistinen toiveikkuus lippujen saatavuudesta vielä seuraavalla viikolla. Liput jäi ostamatta. Tänään selasin facebookkia uudesta älypuhelimestani (johon olen kasvanut kiinni) ja luin ikäviä uutisia bändiltä. Suuri osa Saksanmaan keikoista on myyty loppuun, mukaanlukien Berliinin.

Ääh. Olin niin oottanut sitä keikkaa. Ei auta kuin mennä kärkkymään mahdollisia vapaita paikkoja. :)

Mutta oikeasti mie oon tuosta reissusta todella innoissani. Tuleehan näitä vastaiskuja. Onneksi meillä on muitakin suunnitelmia niille viidelle reissupäivälle, mm. toinenkin keikka. Aika hassua mennä katsomaan suomalaisia bändejä Saksaan... Mutta Stam1na ja Insomnium! Come on!

Insomnium on pääesiintyjänä, lisäksi kolmas esiintyjä on itselleni vieraampi italialainen Fleshgod Apocalypse. Insomnium on meille sellainen bändi, josta pidämme hellun kanssa todella paljon, mutta kumpikaan ei ole nähnyt livenä. Joten pikkusenko siistiä. Stam1nan nyt oon nähnyt miljoona kertaa, mutta eipä haittaa, huippu son kuiteski. Pääsee huutelemaan suomijuttuja. :D
Eiköhän tästä saada bileet aikaiseksi.

Kerron varmaan sitten reissun jälkeen mitä muuta tekemistä keksimme. Koska olemme menossa jännään kaupunginosaan nimeltä Kreuzberg, aktiviteettia pitäisi riittää.

Kantsii seurata mun Instagram-spämmäilyä! Sen suhteen oon "pikkusen" aktiivisempi, kuin bloggaamisen, ja reissultakin tulee kuvia lähes reaaliaikaisesti. ;)

Minun tuuriani...

...positiivisessa mielessä. Kannattaa olla isojalkainen nainen, koska sen lisäksi että pysyy pystyssä paremmin, voi myös tehdä upeita kenkälöytöjä alekoreista.

Taannoin lompsin loppuunmyyntiä pitävään Jackaliin. Kysyin naisten kenkiä, ja ystävällinen myyjä vinkkasi minulle alakerrasta löytyvät Vansit. Löytyi juuri minun koko, neliykkönen ja vieläpä parillakympillä! Ihastuin niihin ja nyt ne ovat aarteeni. :3

Kyseessä on siis Hannah Stoufferin kuvittamat skobot.

Kun vihdoin uskalsin käyttää näitä ulkonakin, ihastuin näiden mukavuuteen entistä enemmän. Oli kuitenkin iso virhe lähteä nämä jalassa ulos valokuvaamaan... Puskassa virui miina.

Jos video ei näy, paina tästä.

Sain liuotettua shaibat irti kengänpohjasta, luojan kiitos. Huomasin kuitenkin että kengät kaipasivat muutenkin pesua. Suoritettuani hellävaraisen käsipesun ja kenkien kuivuttua huomasin, että niiden värit eivät ole enää yhtä kirkkaat. :( Yhyy. Myös liimat alkoivat irvistellä paikoin huolimatta veden alhaisesta lämpötilasta...

Voi helvetti, tämä on sitä "minun tuuria" negatiivisessa mielessä.

What would Meri say...

Alhainen verensokeri on just kivaa.

-MeriBot

Paitsi en saanu turpiini!

-MeriBot

Marihuanan hankkimista perustelin järkytyksellä, joka päivälle erilainen tatuointi.

-MeriBot

Kavereitten kans kelekkailemasa ja hakkaan sieniä.

-MeriBot

Nörtti joka hajoaa yhestä kohtaa useammaksi pikkuseksi linnuksi, jotka mua jäämään tänne.

-MeriBot

Mutta siis siihenhän kuuluu ainaki Putro, Ismo Laitela, koko kansan sairas paska.

-MeriBot

Asiallinen viikonloppu Ivalossa.

-MeriBot

nyt sentään olin joidenki mukana Marsissa. Siellä seikkailu tuntui kestävän ikuisuuksia, ja ei tule ikävä.

-MeriBot

Se tunne kun uunista löytyy Lauri Tähkän uusi sinkku.

-MeriBot

Kokeilin hassua sovellusta, "What would I say?". Se siis muodostaa satunnaisista facebook-päivityksistä lauseita. Hienoja sellaisia. Mitä hittoa mie oon kirjoitellut! :D (Suuri osa noista jutuista on peräisin omituisista unistani)

Every hour wounds

Nämä on niitä harvoja hetkiä elämässäni, kun tiedän täsmälleen monesko päivä on, kuinka paljon kello on, sekä kuinka paljon tätä kuukautta on jäljellä. Omaksi yllätyksekseni toivoisin, että olisi jo syksy.

Syy tähän ei kuitenkan ole mitenkään yllättävä. Haluan takaisin opiskelemaan! Haluan nähdä hassuja opiskelukavereita, harjoitella ohjelmien käyttöä, aloittaa sivuaineiden opiskelu, kuljailla illanistujaisissa... Sen sijaan työmotivaatio on aivan nollissa. Odotan tämän työntäyteisen kesän loppua epätoivoisesti.

Tällä hetkellä toivoa luovat ystävät ja viikonloppusuunnitelmat. Kunnon oravanpyörä elää viikonloppuja varten, vai mitä? Mutta ystävien kanssa sovitut tapaamiset luovat "välietappeja" tähän syyskuun odotukseen. Vielä kauempana syksyllä odottaa jälleen matka Berliiniin poikaystävän kanssa.

Minulla on jopa kaksi uutta syystakkia. Toinen on vuorellinen ja hupullinen nahkatakki, jonka ostin käytettynä, ja toinen on aivan ihana, pitkähkö mustaharmaa "villakangastakki", jonka taas ostin vastikaan Kokkolan Seppälästä huokeaan hintaan. Silloin oli siis lähemmäs kolmenkymmenen asteen helteet. Silti minä halusin ostaa syystakin.

Työpäivien jälkeen huveinani ovat olleet tv-sarjat. Soneran ohjelmakirjastosta katselen koukkuuntuneena Girlsiä (kunnes minä vahingossa koko sarjan, onko tämä paha?) ja Curb Your Enthusiasmia. Arki-iltani ovat usein näyttäneet tältä:

...ja kuulostaneet tältä:

Punaisessa mekossaan

Juhannus ja vuosipäivä.

Erityistä päivää varten halusin panostaa ulkonäkööni. Seurauksena oli se, että ihmisten päät kääntyivät ja katseet nauliintuivat liian pitkäksi aikaa, tehden oloni epämukavaksi.

Rovaniemi on niin pieni kaupunki.

Mekko: H&R, Luna Second Hand. Rakkaimmat korkkarini: Tamaris, Kookenkä.

Hammer of Thor

Mukavia nämä vapaapäivät, kun ehdin tekemään tilaustöitä. Työkaveri pyysi Thorin vasaraa ja sain pitkälti vapaat kädet sen toteuttamiseen, muutamat toiveet huomioiden. Tein kaksi versiota, joista ensimmäinen oli pikkuvikainen, kun taas tähän olen tyytyväinen. :) Kaiken kaikkiaan oikeen mukava hommeli.

And for now, something completely different.

Ai niin, minullahan on blogi!

Se on päässyt unohtumaan. Lähes kuukausi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Hups. Sen sijaan olen huomannut päivittäväni faboa tavallista aktiivisemmin.

Jostain tämä kuulumisten kertominen on aloitettava, ja se on juhannus. Eihän se ole vielä liian myöhäistä, eihän? No, oli synkkä ja kylmä juhannus. Kuluneen viikon olin töissä viiden lämpöasteen ja sateen hellässä huomassa. Juhannus on siitä ihana, että silloin juhlimme poikaystäväni kanssa vuosipäiväämme. Päätimme sen kunniaksi ainakin syödä hyvin. Olen napsinut muitakin ruokakuvia, joten laitetaanpa nyt nekin tähän. Varautukaa, kasvissyöjät: meatfeastia luvassa.

Martinan ylikypsää karitsaa ja valkosipuliperunamuusia. Aivan ihanan pehmoista ja maukasta lihaa!

Pitaleivässä Lidlin nyhtöpossua, jääsalaattia, tomaattia, ananasta, punasipulia, sekä itse tehtyä tsatsikia. Kylkeen salaatti ja juomaksi Sol sitruunalla. Tsatsiki oli tavallista parempaa, kun siihen laittoi kevätsipulia. :) 

Tässä viimeisimmät grillimätöt. Kanafileitä, maissia, makkaraa ja raneja tietty, sekä salaatti mozzarellalla.

Ruoka on hyvvää ja syöminen kivvaa.

Pahoittelen tätä sillisalaattimaista postausta! Näin käy kun kuvaa näinkin tärkeitä asioita, muttei kirjoita niistä.

"Life is sweet: take a big bite"

Edelliseen kirjoitukseen viitaten, tein sitten niitä mokkaruutuja. Helkkarin hyviä sellaisia! Nyt syönkin niitä varmaan koko kesän. Naama kukkii, kuuma nakkii.

Negatiivisuushaaste

Some on täynnä "positiivisuus_haasteita".

Tässä tulee #negatiivisuushaaste, #negishaaste.

1. Mulla olis tänään vapaapäivä, suunnitelmana oli mennä uimahallille. En oo saanu itteäni ajoissa ylös, ja kohtapa siellä on seuravuorot, eli radat on varattu. Miten siellä normaalit ihimiset sitte voi uida? Pitääkö ahtautua itänaapureiden keskelle kuumavesialtaaseen odottelemaan? Vai hengata sukkanöyhtän ja varpaanvälietanoiden täyttämässä saunassa?

2. Helevetti just tälle päivälle piti sattua joku yleinen remonttipäivä. Hirveä jyrinä kuuluu seinän takaa ja vessan katosta. Mitä ihimettä. Piti laittaa Agallochia soimaan täysillä.

3. Miksi tuolla nyt paistaa aurinko? Siis juuri kun tajusin olevan liian myöhäistä lähteä uimaan, ja pahin vitutusaalto vyöryi yltäni. Sitä ennen on pitäny olla niin synkkää ja ankeaa.

4. Kaapissa ei oo juuri mitään ja mie haluan mokkapaloja. Ja kiinalaista ruokaa.

5. En tykkää mun hiuksista. Ne vain ON siinä. Voisin leikata sivukaljun. 

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi,

kierrän kriisiryhmänne kaukaa.

Älä tyrkytä minulle terapiaa,

kaada lisää paskaa mun niskaan.

Mua vituttaa niin ankarasti

vituttaa aamusta iltaan.

Vituttaa, on kaikki turhaa.

Vittu kun vituttaa.

-Ismo Alanko Säätiö

Ciao Copics!

Jee! Graafikko-opiskelijat järjestivät UMG-lehteensä liittyen kuvakilpailun, jossa arpaonni suosi mm. minua. Sain Hyvärisen tuotepaketin, johon sisältyivät nämä Copicin Ciao-tussit, sekä niitä varten suunniteltu suunniteltu paperilehtiö!

Bleedproof Marker Padin paperi on ohutta, mutta tussin jälki ei leviä, kuten huokoisissa piirustuspapereissa. Paperista näkee aika hyvin läpi, joten sen avulla on hyvä tehdä viimeistelty versio vaikka toisella paperilla olevasta luonnoksesta. Ei tarvitse yrittää hävittää lyijykynäsöhryjä tussatun kuvan alta, samalla varoen ryttäämästä paperia. Huomasin myös, etteivät lyijykynät ja luonnostelu sovi tälle paperille. Kovasta lyijäristä jäi painaumajäljet myös allaolevaan paperiin, lisäksi luonnoksia oli vaikea pyyhkiä. Mutta eihän tuo sitä varten olekaan.

Ciao-tusseissa (Creative Instruments for Artists Only) on kaksi päätä: Medium Broad leveitä ja paksuja, mutta myös tarkkoja vetoja varten, sekä Super Brush, jonka joustavuuden ansiosta viivan paksuutta voi säädellä. Hieman harmillinen on saamani setin väriskaala: värejä mahdollisimman kaukana toisistaan, jolloin niitä on vaikea käyttää sulavasti keskenään. Toisaalta tässä on hyvät perusvärit, joista mikään ei jää käyttämättä. Settejä on olemassa useita erilaisia ja erilaisiin tarkoituksiin, kuten ihon värittämiseen. Mukana tullut musta multiliner on perushyvä tussi rajauksiin. Ei moitittavaa!

Omakuva

Eilen halusin kokeilla pitkästä aikaa omakuvan tekemistä. Marssin vessaan tuolin ja luonnosteluvälineiden kanssa, istuin peilin eteen ja aloin piirtää. 

Silmien kanssa oli ongelmia! Eivät meinanneet millään asettua paikoilleen, saati sitten oikean muotoisena. No, luonnoshan tämä vasta on...

Sitten vain piirtämään läpi edellä hehkutetuilla välineillä.

-Kurja isoäiti, miksi sinulla on niin suuret silmät?

-Jotta olisin tarpeeksi retard. Hurrdurr.

No mutta. Oli mukava kokeilu! Aivan hyvin noita värejä sai sittenkin sekoiteltua. Keltainen ja ruskea sekoittuvat nätisti, kun niitä vain laittoi päällekäin. Hiuksissa käytin myös omaa vanhempaa harmaata tussia, joka ei sitten näytäkään yhtä "smoothilta", kuin copicit. Huulet ja nuo vihreäkeltaiset lerpakkeet on tehty puhaltamalla tussin leveää päätä sabluunan läpi. 

Kyllä, puhaltamalla. Kuka muistaa lapsuudesta puhallustussit? Kun ei tussien ja liimojen haistelu riitä... En muista miten niiden käyttäminen sujui lapsena, mutta ainakin nyt pääkoppani koki kovia. Liekö tussien alkoholipohjaisuudella merkitystä.

Tähän vielä pari skannerin ihan itse rajaamiaan kohtia kuvasta.

On se sitten niin luova.

Jos joskus innostun sarjakuvista, tämä tusseilla työskentelyyn suunnattu paperilehtiö on loistava väline sitä varten!

Sääilmiöitä ja tuoksuvia kukkia

Kesä. Mie niin tykkään siitä. Olen pyöräillyt ja rullaluistellut ystäväni kanssa, sekä grillannut poikaystäväni kanssa kaikenlaista hyvää sapuskaa. Tämän viikon olen ollut kesätöissä, sielläkin olen saanut nauttia lämmöstä, sillä työskentelen pihamyymälän puolella. Olen ruskettunut jo ihan mukavasti, ja veikkaan habankin kasvavan multasäkkien nostelusta!

Parisen viikkoa sitten huomasimme poikaystäväni kanssa, että hei, nyt meillä onkin ainoa mahdollisuus pitkään aikaan lähteä yhdessä reissuun. Samana iltana jo junailimmekin itsemme Tampereelle. Yhyy, siellä oli niin kaunista ja lämmintä, kun taas Rovaniemi oli silloin vielä varsin kolkko ja kalsea. Kiersimme mm. kirppareita ja puistoja, sekä kävimme katsomassa Sara Hildénin taidemuseossa Andy Warholin näyttelyn. Levynkansitaide ja "elävät muotokuvat" kolahtivat minuun. Oon käynyt Tampereella viimeksi lapsena, Särkänniemellä tietty, joten nyt minun muistoissa siinä kaupungissa on aina kesä! Onneksi Rovaniemikin on ottanut vähän kiinni asiaankuuluvan vuodenajan suhteen, joten mulla ei ihan hirveästi harmita asua täällä. ;)

Kirsikankukkia Tampereen Ortodoksisen kirkon kupeessa.